157cm korkea musta suomenhevosorii
ikää 6 vuotta, syntynyt ruskaisena loka-aamuna 13.10.2016
rekisteröity nuomerolla VH17-018-0249
koulutustasona helppo A, 100cm ja helpot kenttäluokat
kasvattaja ja omistaja Varpu Kivikko (VRL-14111)
asuu yksityisenä Jukolassa
Olisinko koskaan voinut kuvitella omistavani suomenhevosoria ja vieläpä komeaa mustaa sellaista? Rehellinen vastaus on, että en todellakaan. Itseasiassa mun ei pitänyt omistaa hevosta vielä pitkään aikaan, mutta jostain syystä luoja päätti, että kiskaistaan sun köyhään arkeen oma hevonen. Kyllä mulla hevoskokemusta on ihan monen kymmenen vuoden takaa (okei ehkä viidentoista) ja orienkin kanssa tullut puuhattua, mutta silti joku minua tässä epäilytti. Hyvän kaverini Lyytin kanssa suunnattiin Villahakaan etsimään sille hevosta, mutta sen sijaan pääsin itse komean Puhti-orin selkään ja olin myyty. Niin myyty, ettei Lyydin tarvinnut edes suostutella minua ostamaan hevosta, vaan päätös syntyi ihan omasta tahdosta. Vetoan mielenhäiriöön, sillä mun pankkitili, elämäntilanne ja kaikki muukin näytti just siltä, että hevonen ei tähän soppaan sovi.
Puhti päätti kuitenkin sovittaa itsensä joukkoon ja päätöstä en ole päivääkään katunut. Töitä pitää tehdä ihan hulluna, että jostain saa käärittyä rahat tallivuokraan ja muuhun, mutta joka päivä Puhti muistuttaa miksi orin olin ostanutkaan. Puhti on hyvin eloisa ja charmikas kaveri, josta ei voi olla pitämättä. Karsinakäyttäytyminen on täys kymppi ja ori tulisi vaikka syliin, jos vain mahtuisi. Monesti tämä herran kanssa ollaan herkuteltu yhteisillä porkkanoilla tai sokeripaloilla karsinan lattialla, yhtä persoja ruoalle hevonen ja omistaja. Omenaa Puhti ei kuitenkaan suostu syömään, joten veden sekaan omenamehua on turha tunkea. Puhti hörähtelee iloisesti kaikille karsinansa ohikulkeville ihmisille ja eläimille, eikä sitä voi olla rapsuttamatta, kun se paksu otsaharja silmillään tuijottaa potentiaalista rapsuttajaa.
Liikkuessaan vähintäänkin puolelta ihmisistä pääsee suustaan "Wau!"-kuiskaus tai jopa huudahdus. Isolla orilla on isot liikkeet ja vaikka se näyttääkin katsojasta hienolta, niin ratsastaja saa tuntea isot liikkeet nahoissaan. Kun Puhdin moottori lähtee tosissaan jylläämään ja sen saa työskentelemään rehellisesti takaa, niin yleensä sitä toivoisi olevan pikaliimalla liimattu satulaan. Askeleihin totutteleminen vie aikaa, mutta yhteisen sävelen löytymisen jälkeen oria on helppo ratsastaa kuten itse haluaa. Puhti on nöyrä ja kuuntelee tarkasti apuja. Hieman raskaan rakenteensa vuoksi tarvitsee kuitenkin paljon muistutusta siitä, että jaksaisi polkea jaloillaan kokoajan eteenpäin, muuten saattaa meno lörpähtää. Ehdoton braavuuri on ravi- ja laukkalisäykset, jotka näyttävät lumoavilta kun Puhti oikein yrittää.
Vaikka vanhemmilta perityt koululiikkeiden salat ovatkin hyvin hallussa ja mieleisiä, niin Puhdin kanssa on myös harrastettu esteitä. Se nauttii hyppäämisestä täysin siemauksin ja täytyy antaa kaikki kreditit sen erinomaiselle hyppytekniikalle ja ponnistusvoimalle. Ihan 100cm esteet ylittyvät leikiten ja Puhti oikein vinkuu innosta päästessään hyppäämään. Välillä liiallinen vauhti saattaa kuitenkin viedä orin keskittymiskyvyn ja silloin puomit kolisevat hyvinkin ahkeraan. Jos kuitenkin muistaa pitää vauhdin hallinnassa ja laukan tasaisena, niin Puhti ponnistaa mistä paikasta tahansa ja vielä pienellä ilmavaralla. Omistajan ollessa himpun verran enempi este- kuin kouluratsastaja on Puhti saanut tuntea tämän nahoissaan ja esteitä treenataankin hyvin ahkerasti. Maastoilu on myös herran mieleen ja siellä on mukava käydä tuulettumassa tietyin väliajoin. Salainen haave on koulia orista kenttäratsu, joten maastoesteet ovat myös tarkan hiomisen alla.
Sukuselvitys
| i. Villahaan Pessi suomenhevonen, musta, 152cm |
ii. Rajattoman Peetu KRJ-II, jälkeläisluokka C |
iii. Patakuningas |
| iie. Pirtti-Hilla | ||
| ie. Moon Salmiina KRJ-I |
iei. Humu-Hämmennys KRJ-I, YLA1 | |
| iee. Sanelma KTK-II, KRJ-II, YLA1, SLA-II | ||
| e. Vähäpellon Ilona suomenhevonen, ruunikko, 156cm KV-II |
ei. Runon Armas SV-III, KEV-III |
eii. Valkaman Aarni |
| eie. Suvilahden Lyyra
KRJ-II | ||
| ee. VIR MVA Ch Lakean Iltatähti KTK-II, KRJ-I, SLA-I, SV-III |
eei. Kuusimetsän Jali | |
| eee. Ilon Pilvi KTK-II, SV-II |
Puhti on perinyt suvultaan rutkasti potentiaalia koulupuolelle, sillä suvun hevosilta löytyy monta KRJ-palkintoa. Kuten myös KTK-palkinnoista voi huomata, suvussa on hyvärakenteisia suomenhevosia, mikä on henkilökohtaisesti itselleni tärkeää. Ostopäätökseen vaikutti kuitenkin Puhdin isä ja emä, sillä mustaan suomenhevoseen tarvitaan musta vanhempi ja Puhdin isä Villahaan Pessi piti huolen, että varsastakin tulee tummanpuhuva uljas musta. Puhdin emä Vähäpellon Ilona taas on oikein kompaktin oloinen pakkaus, joka on jo kilpailumenestystä kerännyt osakseen. Yhdessä näistä syntyi Puhti, joka on kaikkea sitä mitä omalta hevoselta voinkaan toivoa.
|
ori/tamma Varsan nimi |
ori/tamma Varsan nimi |
ori/tamma Varsan nimi |
Kisakalenteri
Puhdin kanssa kilpailaan kouluratsastuksessa tasolla Helppo B - Helppo A, esteratsastuksessa tasolla 90-100cm ja kenttäratsastuksessa tasolla Tutustumisluokka tai Helppo. Kalenteriin on merkitty vain sijoitukset.
|
12.02.2017 Ventos, Helppo A, 3/30 13.02.2017 Fiktio, Helppo A, 3/30 14.02.2017 Kisakeskus Lapland, Helppo A, 4/30 15.02.2017 Fiktio, Helppo B, 2/30 17.02.2017 Ventos, Helppo A, 3/30 18.02.2017 Fiktio, Helppo B, 3/30 19.02.2017 Kisakeskus Lapland, Helppo A, 2/30 20.02.2017 Kisakeskus Lapland, Helppo A, 5/30 22.02.2017 Hengenvaara, Helppo A, 4/40 22.02.2017 Hengenvaara, Helppo A, 2/40 24.02.2017 Hengenvaara, Helppo A, 4/40 25.02.2017 Hengenvaara, Helppo A, 1/40 25.02.2017 Kisakeskus Lapland, Helppo A, 3/30 26.02.2017 Hengenvaara, Helppo A, 4/40 27.02.2017 Kisakeskus Lapland, Helppo A, 4/30 29.02.2017 Kisakeskus Lapland, Helppo A, 5/30 06.03.2017 Mörkövaara, Helppo A, 3/30 11.03.2017 Teilikorpi, Helppo A, 3/50 12.03.2017 Teilikorpi, Helppo A, 2/50 13.03.2017 Hengenvaara, Helppo A, 2/40 13.03.2017 Mörkövaara, Helppo A, 5/30 14.03.2017 Mörkövaara, Helppo A, 2/30 14.03.2017 Hengenvaara, Helppo A, 4/40 15.03.2017 Mörkövaara, Helppo A, 2/30 |
15.03.2017 Hengenvaara, Helppo A, 4/40 16.03.2017 Hengenvaara, Helppo A, 5/40 16.03.2017 Mörkövaara, Helppo A, 3/30 17.03.2017 Hengenvaara, Helppo A, 5/40 18.03.2017 Teilikorpi, Helppo A, 7/50 19.03.2017 Hengenvaara, Helppo A, 3/40 19.03.2017 Hengenvaara, Helppo A, 4/40 19.03.2017 Mörkövaara, Helppo A, 1/30 21.03.2017 Mörkövaara, Helppo A, 3/30 27.03.2017 Mörkövaara, Helppo A, 3/30 28.03.2017 Mörkövaara, Helppo A, 5/30 29.03.2017 Hengenvaara, Helppo A, 4/40 29.03.2017 Mörkövaara, Helppo A, 1/30 29.03.2017 Mörkövaara, Helppo A, 3/30 02.04.2017 Mörkövaara, Helppo A, 5/30 03.04.2017 Fiktio, Helppo B, 3/40 05.04.2017 Fiktio, Helppo B, 4/40 05.04.2017 Mörkövaara, Helppo A, 2/30 06.04.2017 Mörkövaara, Helppo A, 4/30 07.04.2017 Fiktio, Helppo A, 5/40 08.04.2017 Mörkövaara, Helppo A, 5/30 09.04.2017 Mörkövaara, Helppo A, 3/30 09.04.2017 Fiktio, Helppo B, 1/40 |
|
18.02.2017 Zelos, 100cm, 6/40 22.02.2017 Stall Sjöholma, 100cm, 3/22 03.03.2017 Hengenvaara, 100cm, 5/50 12.03.2017 Teilikorpi, 100cm, 6/40 14.03.2017 Hengenvaara, 100cm, 2/50 14.03.2017 Eelinniemi, 100cm, 4/40 16.03.2017 Eelinniemi, 100cm, 1/40 17.03.2017 Stewart, 100cm, 1/100 20.03.2017 Eelinniemi, 100cm, 3/40 26.03.2017 Jukola, 100cm, 2/31 27.03.2017 Mörkövaara, 100cm, 1/30 30.03.2017 Mörkövaara, 100cm, 3/30 03.04.2017 Mörkövaara, 100cm, 5/30 04.04.2017 Mörkövaara, 100cm, 4/30 10.04.2017 Mörkövaara, 100cm, 2/30 07.09.2017 Erkinheimot, 100cm, 2/30 09.09.2017 Erkinheimot, 100cm, 5/30 10.09.2017 Erkinheimot, 100cm, 2/30 11.09.2017 Erkinheimot, 100cm, 2/30 11.09.2017 Zurück, 100cm, 2/30 |
12.09.2017 Erkinheimot, 100cm, 5/30 15.09.2017 Erkinheimot, 100cm, 1/30 17.09.2017 Erkinheimot, 100cm, 3/30 17.09.2017 Zurück, 100cm, 2/30 18.09.2017 Zurück, 100cm, 4/30 18.09.2017 Erkinheimot, 100cm, 5/30 23.09.2017 Erkinheimot, 100cm, 2/30 25.09.2017 Erkinheimot, 100cm, 5/30 25.09.2017 Erkinheimot, 100cm, 3/30 26.09.2017 Erkinheimot, 100cm, 5/30 28.09.2017 Erkinheimot, 100cm, 2/30 |
|
11.02.2017 Cadogan Ponies, Helppo, 3/40 21.02.2017 Kievarinkuja, Helppo, 3/30 21.02.2017 Ventos, Helppo, 5/30 26.02.2017 Ventos, Helppo, 1/30 02.03.2017 Iowa, Helppo, 3/30 02.03.2017 Hukkapuro, Helppo, 4/30 02.03.2017 Mörkövaara, Helppo, 1/30 03.03.2017 Hukkapuro, Helppo, 3/30 05.03.2017 Iowa, Helppo, 1/30 05.03.2017 Iowa, Helppo, 1/30 07.03.2017 Iowa, Helppo, 4/30 07.03.2017 Hengenvaara, Helppo, 1/30 09.03.2017 Iowa, Helppo, 3/30 09.03.2017 Iowa, Helppo, 4/30 01.04.2017 Mörkövaara, Helppo, 3/30 07.04.2017 Mörkövaara, Helppo, 4/30 01.05.2017 Kärmeniemi, Tutustumisluokka, 5/29 05.05.2017 Kärmeniemi, Tutustumisluokka, 4/29 |
- |
Päiväkirja
Lue myös Jukolan foorumille kirjoitettua päiväkirjaa.
26. maaliskuuta 2017 | Kouluvalmennus Jukolassa, valmentajana Hanne
Olihan meillä joukossamme sentään yksi suomenhevosvahvistuskin, nimittäin Selma Puhti-oriinsa kanssa. Eikä ollutkaan mikä tahansa putte tämä Puhti, vaan
oikein hienoliikkeinen kaveri, eikä jäänyt yhtään kakkoseksi kahdelle puoliveriselle. Selma kertoi oriin olevan matkalla kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun
ja ensisijaisesti tarkoitus olisikin harjoitella sitä varten. Tasoltaan Puhti oli Helppo A ja kuulemma tasaisuutta ja lennokkuutta saisi vielä hioa. Myös kootut
askellajit voitaisiin käydä lävitse.
Kehotinkin ratsukkoa tekemään alkuverryttelyissä paljon pysähdyksiä ja siirtymisiä, jotta saataisiin Puhti ihan ensiksi hyvin avuille. Se näytti hienoista
liikkeistään huolimatta hieman raskaalta edestä, mikä kyllä hankaloittaisi kokoamista. Tarkoitus kun ei ole, että ratsastaja kantaa koko hevosta käsillään.
Siinä missä Jannican ori käyttäytyi varsin siivosti, oli Puhdilla vähän enemmän ”puhtia” yrittää hurmata porukan ainoaa tammaa. Malttoi se onneksi keskittyä
lopulta, kunhan Felissa ratsasti Nillalla mahdollisimman paljon toisessa päädyssä, kuin missä Selma ja Puhti olivat.
Työskentelyssä keskityimme aluksi niihin koottuihin askellajeihin. Haimme ensin vielä hieman lisää painoa takaosalle tekemällä muutamia peruutuksia ja kaarevia
uria. Kun homma alkoi pelittää, kokosimme alkuun ihan vaan käyntiä pitkällä sivulla. Seuraavaksi treenattiin harjoitusravia niin, että lyhyillä sivuilla
koottiin ja pitkillä Selma sai ratsastaa keskiravia. Oikeastaan ori näytti kyllä menevän keskiravia ihan itsestään, helpottuneena tiukan kokoamisen jälkeen.
Laukka oli kootuista askellajeista tänään haastavin, sillä oriilta uupui vielä jonkin verran tasapainoa, vaikka se kokenut kisakonkari olikin. Teimmekin ennen
koottua laukkaa muutaman vastalaukkaharjoituksen ja lopulta saimme Puhdista irti myös pienen kokoamisen. Loppuun treenattiin vielä vähän laatuarvostelussa
ratsastettavaa rataakin.
26. maaliskuuta 2017 | ERJ:n alaiset estekilpailut Jukolassa, 3/4
Tehtävänanto: Viimeinen luokka oli täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Syypäänä tähän oli Hannen mies Samppa, joka päätti alkaa sirkkelöintihommiin pihalla huonoimpaan mahdolliseen aikaan.
Selvisitkö luokasta kunnialla, vai järkyttyikö ratsusi maneesissa kaikuvasta sirkkelin surinasta?
Tuotos: Puhti sai sätkyt maaneesiin astuttuaan. Se ampaisi laukkaan ja sain pujotella esteiden välissä mokaamatta mitään ennen
kuin edes olimme saaneet aloittaa. Koitin pidellä oria käsissä tervehdyksen ajan ja luvan saatuamme en edes tiedä missä
sekunnin sadasosassa ehdimme ylittää lähtölinjan ja samassa meni jo ensimmäinen este. Orin entisestään huonoon keskittymiskykyyn
näytti vaikuttavan sirkkelin ääni maneesissa ja se johtikin hutiloimiseen ja puomien putoamiseen. Kummallisen kuuloisessa
maneesissa puominkin kumahdus sai Puhdin sekoamaan, josta ori otti vielä entisestään lisävauhteja ja kontrolli uupui täysin.
Maalilinjan ja ties kuinka monen pudonneen puomin jälkeen sujahdimme pikimmiten ulos maneesin ovesta ja Puhti hönkäisi syvään hieman hikisenäkin suorituksesta.
18. maaliskuuta 2017 | Estevalmennus Jukolassa, valmentajana Hanne
Olipa mukavaa nähdä Selma ja Puhti ensi kertaa valmennuksessa. Parivaljakko oli muuttanut Jukolaan vasta hiljattain ja toistaiseksi olin nähnyt suomenhevosoriin vain vilaukselta kentällä, ja silloinkin Selma
oli ratsastanut sileällä. Komealta tuo musta ratsu ainakin näytti, mutta jännittävää nähdä kuinka se hyppäsi.
Rataa kävellessämme kyselin vähän jokaiselta valmentautujalta ajankohtaisista ongelmakohdista tai muista asioista, joita olisi hyvä hioa juuri tässä valmennuksessa. Selma kertoi Puhdilla olevan aivan
erinomainen hyppytekniikka ja ponnistusvoimaakin löytyi kuin pienestä kylästä. Toisinaan nämä ominaisuudet jäivät kuitenkin liiallisen vauhdin varjoon. Niin uhkasi käydä tänäänkin, kun sulavaliikkeisestä
mustasta komistuksesta kuoriutui hetkeksi varsinainen jyräsuokki.
Rataa alettiin Selman ja Puhdin kohdalla hyppäämään 80 senttimetristä ja homma oli aluksi mennä aivan puihin oriin kaahotuksen vuoksi. Selma taisi jo hieman tuskastuakin kehuttuaan oriin hyppäämistä alkuun.
Näin kuitenkin, että orissa oli potentiaalia ja uhkarohkeasti korotin radan 90 senttimetriin. Parin rohkaisevan kommentin jälkeen päästin ratsukon uudelleen matkaan ja jo vain alkoi löytyä sitä tekniikkaa!
Puhti taisi tajuta itsekin, ettei sarjaesteestä vaan voinut enää rynniä läpi näissä korkeuksissa vaan jotain piti alkaa tehdäkin. Ratsastajakin näytti saavan uutta itsevarmuutta ja pääsimme lopettelemaan
valmennuksen tämän ratsukon kohdalla tyylipuhtaaseen suoritukseen.
07. maaliskuuta 2017 | Kohti uusia pettymyksiä (vai sittenkin haasteita?)
Pitkäjänteinen tallipaikan etsiminen oli tuottanut tulosta, sillä vihdoinkin löytyi talli fiksun ajomatkan päästä ja minun ei tarvinnut enää kärvistellä Joukon tallissa, jossa minua
joka päivä hiillostettiin pois muuttamisella. Jouko ei sairaalasta enää palannutkaan, vaan jäi sille tielle ja ukon lapset antoivat meidän asua tallissa siihen asti kunnes löytäisimme
uuden katon päämme päälle. Onneksi sainkin nopean vastauksen Jukolan tallin omistajalta Hannelta ja saman tien heitin kaikki jo pitkään pakattuna olleet kamamme traikkuun ja kaasutin pihasta
Puhti kärryissä edes hyvästelemättä niitä hyvin epämiellyttäviä ihmisiä. Muutama kilometri karttui tallikäyntiin lisää, mutta ainakin olin aina tervetullut talliin.
Puhti pärskähteli peruuttaessaan trailerista. "Tässä me nyt sit ollaan", tokaisin hieman raasun oloisesti pihalla seisovalle Hannelle. En tiedä odottiko nainen meitä näin nopeasti
saapuvaksi, mutta toisaalta viesteissä hän oli toivottanut meidät tervetulleiksi milloin vain. Sain kuitenkin vastaani todella iloisen hymyn ja joa lämpimän halauksen, mikä tuntui hyvältä.
"Puhdille onkin pedattu karsina tänne, sieltä löytyy heinääkin sille syötäväksi", Hanne opasti meitä niin ystävällisesti. Puhti kierähti perässäni karsinaan ja irrotin orin narusta.
Se hyökkäsi suoraan heinäkasalle, eikä välittänyt ollenkaan viereisissä karsinoissa ihmettelevistä kavereista. Hanne tarjosi vielä auttavaa kättään tavaroiden roudaamisessa sisälle, vaikka
ei meillä niitä kyllä ollut kovinkaan paljoa. Satula plus muutama muu laatikko. "Sä voit asettua kodiksi täällä, järjestää kaappia ja muuta", Hanne jätti minut hääräilemään.
Purettuani kaikki tavaramme kaappiin suljin sen rauhallisesti ja lopuksi kirjoitin nimilappuun "Selma & Puhti" ja liimasin sen kaapin oveen. Käppäilin rauhallisesti pitkin tallin käytäviä
ja tutkailin hevosia. Yksityissiivessä asui vain kuusi hevosta ja Jukola vaikutti muutenkin ihanan rauhalliselta paikalta. Iltasella ei kuulunut enää muuta kuin hevosten tasaista
rouskutusta ja Puhdin karsinanaapuri yritti kovasti tehdä meidän Possu-poikaan tuttavuutta, mutta ihan kuin Puhtia olisi niinkuin yhtään kiinnostanut. Avasin hitaasti orin karsinan oven
ja hivuttauduin sisään. Silitin sen mustaa kaulaa pitkin vedoin. "Tää on sun uus koti nyt", puhelin sille, mutta tunnuin saavan vastaukseksi vaan korvan letkautuksen, sillä heinä taisi
olla tällä hetkellä sille tärkeämpää.
31. tammikuuta 2017 | Vielä niin tuttua ja turvallista
Mun tuurilla oli ihme, että me oltiin Possun kanssa saatu asua läheisen Jouko-ukon mailla muutaman lampaan keskellä. Tallipaikasta maksoin vain ruokkimalla lampaat, sillä Jouko piti meidän Puhdista ja sai harjailla
sitä päivät pitkät. Jouko-ukon joutuessa sairaalaan tossa pari päivää sitten, mä ja Puhti päätettiin vaihtaa maisemaa. Joukon tiluksille ilmestyi eräs kaunis pakkaspäivä sellaisia päällepäsmäreitä, liekö Joukon
lapsia, että minähän en sellaista pitkään katselisi, eivätkä he kyllä halunneet katsella minua. Siihen malliin vinkkasivat, että lähdes lätkimään ja varsinkin, jos Jouko ei sairaalasta palaisikaan.
Suuntasin viimeistä kertaa Joukon omistamiin suuriin metsiin Puhdin kanssa. Jalkojani lämmittivat orin musta ja talvikarvainen selkä, sillä keli oli turhan kylmä satulalla ratsastamiseen. Puhti venytti kaulaansa
ja päästin sille ohjaa entisestään käsistäni. Nojasin toisella kädelläni Possun lautasten päälle ja katselin kauniita koskemattoman metsän maisemia. Puhti tallasi varmoin askelin jo meidän vakiolenkinksi muodostunutta
uraa. Ori osasi väistää jokaisen kiven ja jokaisen kannon. Se nosti ravin aina silloin kun tuli sopiva pätkä raville ja malttoi jopa hidastaa takaisin rentoon käyntiin, kun tie muuttui ravikelvottomaksi. Laukkasuoran
kohdalla se kysyvästi lyhensi käyntiään ja oli valmiina laukkaamaan, mutta rauhoitellessani sitä ori tyytyi kävelemään joka kertaisen laukkapätkän. Meidän tuli irtautua tästä kaikesta tutusta ja turvallisesta,
mutta hyväähän se meille tekee. Päästään treenaamaan ja kilpailemaan oikein kunnolla.
Saavuttuamme takaisin tallin, tai vanha navettahan se oikeasti oli, pihaan liu'uin alas Puhdin selästä ja taputin sitä kaulalle. Ori pärskähti ja ravisteli itseään. Otin orilta jo ovella suitset pois ja se löntysti
tapansa mukaan suoraan avoimeen karsinaansa. Suljin oven perässä ja menin valmistelemaan Possun iltaruokia.
