167cm korkea rautias sim game sporthorse-ori
ikää 13 vuotta, syntynyt kauniin keväisenä aamuna 03.04.2012
rekisteröity nuomerolla VH00-000-0000
koulutustasona helppo A, 120cm ja CIC3
kasvattajaPulmu N. ja Milja M., omistaja Sini (VRL-14111)
asuu tallissa ??
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Nunc ex turpis, egestas quis turpis eget, venenatis lobortis ligula. Nulla tristique odio sed lectus consequat consequat. Etiam mattis a mi eu porttitor. Donec luctus lorem nec dui pellentesque commodo. Phasellus suscipit arcu odio. Sed nunc magna, rutrum facilisis sem in, tempor imperdiet nunc. Integer id elit in est maximus blandit at in augue. Nam id tellus ut leo commodo consectetur in in lacus. Proin sit amet diam cursus, mattis justo quis, finibus odio. Sed pharetra erat nec tristique semper.
Class aptent taciti sociosqu ad litora torquent per conubia nostra, per inceptos himenaeos. Quisque consequat condimentum quam, at aliquet purus porttitor id. Fusce molestie metus nec justo iaculis, ac dictum tellus interdum. Quisque quam eros, feugiat ut ipsum eu, bibendum lacinia mi. Vivamus id hendrerit nisi. Nulla at consectetur velit. Aenean mollis tellus sed ex lobortis, at vestibulum nisl finibus. Sed nec nibh quis orci maximus feugiat. Nullam finibus convallis tortor, vel vehicula purus commodo sit amet. Sed egestas purus quis velit tincidunt cursus. Duis id leo ac sem laoreet elementum. Cras nec efficitur urna.
Sukuselvitys
i. Pankrati VB russian based sporthorse, rt, 165cm |
ii. Rain's Paranoid russian based sporthorse, rt, 168cm |
iii. Parkur Zeni russian based sporthorse, rn, 167cm |
iie. Galina Slava russian based sporthorse, rn, 165cm | ||
ie. Gidra Ion russian based sporthorse, prn, 162cm |
iei. Atakan Ion terskinhevonen, rnkm, 157cm | |
iee. Dracaena Ion englantilainen täysiverinen, rt, 155cm | ||
e. Chilin Chili hannover, rt, 172cm |
ei. Crixus hannover, m, 174cm |
eii. Lux Noctis |
eie. Amaranthine | ||
ee. Grineward Batari hannover, rt, 172cm |
eei. Grineward Sukarno | |
eee. Klippan Saga |
Muut sukulaiset
iiii. Parasit Zeni RBSH, m, 165 cm |
iiiie. La Sirène Ravenna rbsh, vrt, 167 cm |
Kisakalenteri
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 |
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 |
Päiväkirja
05. kesäkuta 2017 | Kuinka Rati päätyi Wierimäkeen?
Sini sai soiton toukokuun lopussa, että olisi tervetullut muuttamaan hevosensa kanssa Varvun ja Sampon uuteen talliin Wierimäkeen. Hieno uusi talli ja vanhat tutut
valmentajat houkuttelivat kovasti, mutta kukkaron nyörit eivät oikein avautuneet hieman hinnakkaammalle tallipaikalle. Muutaman tuskaisen puhelun ja jopa vierailun jälkeen
naiset tulivat siihen tulokseen, että Wierimäki ostaisi Ratin puoliksi, jotta naisille saataisiin yhteisomistus ja Rati muuttaisi talliin periaatteessa ilmaiseksi,
ainakin Sinin kuluihin katsoen. Ratilla kilpaileminen ja valmentautuminen olisi nyt molempien kontolla ja Varvun käytyä orin selässä oli nainen aivan myyty ja lupasi
Sampon kanssa käydä kiertämässä orilla vielä vaativampia luokkia, kun Sini valmentautuisi samalla heidän opastuksellaan kohti suurempia kilpakenttiä.
Niimpä kesäkuun alussa kirjoitettiin paperit yhteisomistajuudesta, raha vaihtoi omistajaa ja Rati muutti Wierumäkeen karsinapaikalle number uno. Sampo, Varpu ja Sini
seisoivat kaikki tuona päivänä toljottamassa ensimmäistä hevosta, joka tuottaisi heille isoista kisoista vielä rahaa. Ikäähän sillä jo oli ja pääasiassa Sinin vakioratsu,
mutta näin ainakin köyhä opiskelija säästi pitkän pennin, kun kulut menivät puoliksi ja tallipaikasta ei tarvinnut maksaa sitten yhtään mitään!
18 - 19. helmikuuta 2017 | Kisaviikonloppu Kiltaniemessä
Käännyimme Kiltaniemeen johtavalle tielle. Viikon takaiset koulukilpailut samassa paikassa olivat jääneet minulle hyvänä muistona mieleen, joten tarkoitus oli hakea lisää hyviä muistoja. Trailerin pysähtyessä pihaan
en tuntenut jännitystä vaan innostusta. Ratsastin ensimmäisenä Helppo C-luokan, joten varustin Ratin nopeasti ja suuntasin juoksujalkaa verryttelyyn Ratin löntystäessä kaula pitkällä perässäni. Siinäpä vasta
reipas kouluratsu. Verryttelyssä ori tuntui hyvältä, joten lähdin iloisin mielin radalle. Alkuun meno oli hieman laiskan puoleista, sain tuupata Ratia eteenpäin rankallakin pohkeella. Minkään näköistä muotoa ei
orissa oikein huomannut ja se ravasi vain rennon letkeästi eteenpäin. Tuloksena 12 sija ja 60%, mutta Helpon C:een arvostelu ei ollutkaan mikään kireä.
Tunnin päästä pääsin Helppo B:een verryttelyyn. Tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen Helppo B ja verryttelin Ratia hieman paremmin. Rati lähti pyöristymään ja ryhdistyi kummasti, kun laitoin sen kunnolla liikkumaan
eteen. Radalle päästyäni päätin vetää sen täysillä alusta loppuun. Rati ravasi tahdikkaasti, se kuunteli apujani ja kulki hienosti. Laukka oli erityisen pyörivää ja tunsin olevani aito kouluratsastaja. Lopputervehdyksen
jälkeen taputin Ratia kovasti ja kävelin radalta pitkin ohjin. Lopulta sain kuulla, että prosentit olivat jopa 72,8% ja me voitettiin koko luokka! Rati laukkasi ylpeänä kunniakierroksen ja en voinut uskoa
voittoa todeksi. Hannu puhui jo Helpon A:n luokista, joka oli minun taitotasollani jo vaikea ratsastaa, mutta alottaisimme kovan treenaamisen.
Sunnuntai sujui samoissa merkeissä, kaksi luokka Helppo C ja Helppo B. Sijoitusta ei Helppo C:eestä taaskaan tullut, jotenkin ratsastin radan niin puolilla valoilla, että meno oli todella löysää. Helppo B sujui
jo huomattavasti paremmin, vaikka samoihin prosentteihin lauantain kanssa emme yltäneet. Kuudes sija oli kuitenkin todella hyvin, joten päädyimme Hannun kanssa, että seuraaviin kisoihin, joihin ilmoittaudumme
luokkana olisi Helppo A. Vielä sunnuntaiset Vaahterapolun kisat startaten Helppo C -luokka ja sitten suunta onkin ylöspäin.
12. helmikuuta 2017 | Ensimmäiset koulukilpailut Kiltaniemessä
Raasu seisoi karsinassa loimi korvissa hieman nolonkin näköisenä. Kello näytti tasan kuutta aamulla ja mun piti hieraista silmiäni uudemman kerran. Mä kun luulin, että eilisiltainen superpuunaus olisi säästänyt
aikaa aamulla, mutta orin karvapeite oli täynnä lantaläikkiä ja purua. Yöksi laitetusta loimesta oli jäljellä vain mytty Raasun niskassa ja huokaisin kovaan ääneen. Pelastin hieman alakuloisen oloisen orin
loimen syövereistä ja Rati ravisteli itsensä läpi kotaisin. Ei auttanut muu kuin hakea harjat ja aloittaa puunaus alusta.
Tarvittiin myös vesiämpäriä ja sientä, että sain ruskeat kakkaläikät orin lautasilta. Lähtö kohti kisapaikkaa oli vasta klo 10 aikaan, sillä Kiltaniemeen oli todella pitkä matka. Kello näytti kahdeksaa ja traileri
oli pakkaamatta, Rati letittämättä, mun kamat kattomatta ja piti vielä ottaa heinät ja ruoatkin mukaan matkalle. Harjaus vei paljon aikaa letittämiseltä, joten orin sykeröistä tuli todella hutaistut. Hannu oli
saapunut auttamaan trailerin pakkauksessa ja pian olimme saaneet kaikki matkaa varten tarvittavat kamat mukaan. Itse etsiskelin vielä paniikissa kisahousujani, mutta löysin ne juuri ennen kun Rati tuli pakata autoon.
Raasu köpöttelin traikkuun todella helposti ja kiinnitin sen trailerin omiin kiinnikenaruihin.
Matka oli pitkä ja pysähdyimme muutamaan kertaan, mutta pääsimme perille pari tuntia aikaisemmin ennen kilpailuiden alkua. Ratsastin tänään Helppo C-luokan, sillä nämä olivat meidän ensimmäiset yhteiset kilpailut,
ja olin vielä kehittymisvaiheessa etenkin koulupuolella. Ehdin vielä viimeistelemään Ratin lettejä ja varustamaan sen kunnolla, ennen kuin pääsimme verryttelyyn.
Hyppäsin pihalla orin selkään ja suuntasin verryttelyalueelle. Hannu neuvoi kentän laidalta ja taivuttelin, sekä hieman säätelin oria. Jännitys oli kova, eikä minulla todellakaan ollut mitkään kylmät hermot
kisatilanteissa. Rati kulki kuitenkin hienosti eteenpäin ja tuntui olevan hyvin kuulolla. Lähtömme olikin luokan alkupäässä ja pian meidät kuulutettiinkin radalle. Ravasin pituushalkaisijalle, tervehdin, annoin
pohkeita ja Rati pyrähti raviin. Pieniä virheitä tein radan aikana, täysin omia vikoja, mutta Rati oli kokoajan kuulolla ja teki kuten pyysin. Lopputervehdyksen jälkeen pystyin huokaisemaan helpotuksesta ja taputin
Ratin kaulaa antaen sille pitkät ohjat.
Luokan jälkeen laskin olevani kolmantena. KOLMANTENA. Ensimmäiset kilpailut ja sijoituimme kolmansiksi. Ratsastin ylpeänä orin selässä palkintojenjakoon ja laukkasimme hieman villeissä merkeisse kunniakierroksen.
Orilla selkeästi tuppaa olemaan energiaa kunniakierroksen aikana. Hyppäsin alas selästä, taputin oria ja pakkasimme sen traileriin. Koko kotimatkan minulla oli todella hyvä fiilis siitä, että olin ostanut
sopivan hevosen itselleni.
7. helmikuuta 2017 | Kirpeä pakkaspäivä
Ratin ostopäätös oli paras päätökseni pitkään aikaan. Olemme löytäneet yhteisen sävelen todella nopeasti ja olen viihdyttänyt Ratia jopa pienillä esteilläkin. Oristä kyllä huomaa, että se rakastaa hyppäämistä ja
aina on isot ilmavarat jääneet pieniin ristikoihinkin. Nappasin riimunarun karsinanpielestä ja talsin tarhoille toppautuneena paksuun toppatakkiin. "Tules Rati", maiskautin ja ori askelsi luokseni hyvin reippaasti.
Selkeästi senkin kelpasi päästä sisälle pakoon jo lähempänä 20 astetta olevaa pakkasta. Aurinko kuitenkin paistoi ihanasti, eli suuntaisimme tänään kentälle maneesin sijasta.
Harjasin Ratin reippaasti, sillä loimen alle ei ollut päässyt likaa. Olimme entiseltä omistajalta saaneet Ratin kaikki varusteet samaan hintaan kaupanpäälle, joten lompakkoani ei onneksi köyhdyttänyt shoppailu
hevosvarusteliikkeessä. Vaikkakin pakkohan minun on varmaan seuraavat palkkarahani sinne kuitenkin tuhlata ja ostaa orille jotain ns. "omaakin". Valitsin mustan satulahuovan ja mustat suojat, sekä kirkastimanttisen
otsapannan. True varusteratsastaja ilmoittautuu, mutta minkäs sille voit. Ratsastusloimen vielä lisäsin orille ennen kuin suuntasimme kentälle.
Hyppäsin selkään ja annoin Ratin kävellä pitkin ohjin hetken. Sitten lähdin tekemään alkuverryttelyjä ja ravailin melko pitkäänkin, että Ratin lihakset pääsivät lämpenemään ja ori vertymään. Taivuttelin Ratia
kulmissa hieman enemmän, tein pientä avotaivutusta ja taivuttelin lisää ympyröillä. Pidin huolen, että molemmat puolet taivutellaan melkein yhtä paljon. Hannu (valmentajani) ilmestyi kentän laidalle ja kehaisi menoamme.
Harvoin tuokaan mies mitään ylistäviä kommentteja antaa, joten pienestä "Hyvin menee", kommentista saa olla jo ylpeä. "Mä löysin tosi kivat kisat Stall Sjöholmasta tossa helmikuun lopussa", Hannu kertoi ja mä
innostuin heti. "Voisit mennä hyppäämään sinne jonkun suht pienen luokan, silleen harjotusmielessä", hän jatkoi ja mä olin jo ihan, että sign me in. Jos valmentaja katsoo, että me oltiin helmikuun lopussa
kisavalmiita, niin kyllä mäkin olin valmis. Sovimme luokaksi 60-70cm, sillä siitä selviäisi vielä henigssä, vaikka kaikki ei täysin yhteen synkkaisikaan. Ratsastin Ratin loppuun ja suuntasimme Hannun kanssa koneen ääreen.
3. helmikuuta 2017 | Ensimmäinen hevonen
Rati oli viimeinen hevonen jota kävin koeratsastamassa. Valmentajani kanssa päätettiin, että jos ei nyt tärppää, niin etsiskely lopetetaan hetkeksi ja odotetaan uutta tarjontaa. Olin kuitenkin hyvin innoissani
tästä viimeisestä, sillä se oli kilpaillut jopa kenttää ihan hyvälläkin tasolla ja hyviä vuosia sillä oli jäljellä vielä monia. Se siis sopisi erinomaisesti opetusratsuksi minulle. Havittelin pääsyäni esteradoilla
yli metrin ratoihin ja koulupuolella ainakin Helppoon A:han, sillä ratsastuskouluhevosilla ei pitkälle pötkitty, vaikkakin omistaja olikin kiltti ja antoi minun kilpailla niillä.
Ratin omistaja Milja otti meidät iloisesti vastaan kun saavuimme tallin pihaan. Suuntasimme suoraan talliin, jossa Rati jo odotteli harjauspaikalla. Pääsin välittömästi tositoimiin ja ori hieman haisteli minua alkuun
ja totesi minun olevan ok. Sen jälkeen se ei korvaansakkaan letkauttanut ja vain rentoutui harjauksen alaisena. Todella kiva käsiteltävä oriksi. Puhuimme mahdollisesta ruunauksesta, jos tähän hevoseen päätyisin, mutta
Milja vakuutti orin olevan todella hyväkäytöksinen, jonka itsekin uskoin, sillä monien hevosten kävellessä ohi Rati vain heiman höristi korviaan, mutta ei tohtinut liikkua paikaltaan senttiäkään.
Kentällä kävelin Ratin kanssa ensin hieman maastakäsin, jonka jälkeen hyppäsin selkään. Ori tuntui isolta ja sen käyntikin oli hyvin matkaavoittavaa. Täysin erilaista kuin ratsastuskoulun silakka-puoliveriset.
Nostin ravin käveltyäni ja Rati kuunteli todella tarkasti liikkeitäni ja apujani. Hieman minusta tuntui, etten edes osaisi ratsastaa näin hienoa hevosta, mutta Milja neuvoi ystävällisesti vinkit orin pään sisään
ja yhteistyö lähti soljumaan paremmin. Laukka tuntui aivan mahtavalta ja Ratista tunsi kokoajan, että se tekisi töitä juuri minulle ja kuten halusin ja pyysin. Siitä kyllä huomasi sen olevan tasokas kilpahevonen.
Pääsin vielä kokeilemaan pientä estettä, joka ei pieneksi hypyksi jäänyt Ratin loikatessa mojovalla ilmavaralla ylitse.
Loppukäyntien ajan keskustelimme valmentajani kanssa: "Sä kyllä sovit tonne selkään ja mä nään teille aika hyviä kisavuosia". Itse nyökyttelin vastaan, sillä Rati oli tuntunut todella hyvältä ratsastaa ja pääsin
hyvin nopesti kiinni sen säätöapuihin. Milja oli jo valmiina kirjoittamaan papereita. "Jos mä haluan kehittyä ja kilpailla vielä joskus tosissani, niin sen aika on nyt", totesin ja samalla hyppäsin alas orin selästä.
Valmentajani myönsi saman ja marssinkin Miljan perässä toimistoon kirjoittamaan välittömästi paperit.